sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kun motivaatio lässähtää + jälleen yksi WIP-päivitys

Ei, kyse ei ole kovaan ääneen hehkuttamistani Desucon-puvuista. Onneksi. Coniin on reilu kuukausi, cossien hylkääminen tässä vaiheessa & mahdollisen uuden puvun aloittaminen tuntuisi varsin hapokkaalta. :__D

Mutta siis. Olen nyt päätynyt siihen tulokseen etten teekään Mask*DeMasqueta. Aloitin puvun tekemisen viime joulukuussa ja silloin olin vielä ihan varma, että tekisin ko. cossin valmiiksi vuoden 2012 Animeconiin. Kankaat on ostettu, suunnitelmia tehty, kisaesitystä mietitty ja saappaatkin väsätty, mutta siitä huolimatta ei yhtään nappaa. Ei sitten millään. Järjen ääni huutaa tässä välissä korvaani 160 desibelin voimalla -- yhtä kovaa kuin jos haulikolla ammuttaisiin: "Mitä sinä oikein tarkoitat, 'ei nappaa'? Ryhdistäydy nainen, cossikankaisiin upposi paljon rahaa ja saappaatkin ovat jo valmiit! Haluatko oikeasti sen kaiken valuvan hukkaan?". Yritän tukkia korvani järjen ääneltä ja väittää vastaan; minulla ei vain enää yksinkertaisesti riitä motivaatio tämän puvun kanssa.

Cosplay on harrastus siinä missä ratsastus tai pitsinnypläyskin, ja harrastusten pääpointtina on kaiketi tuoda elämään iloa ja onnistumisen elämyksiä. Tietysti tietty kontrolli tulisi pitää sillä muutoin mistään ei oikein tule mitään; Vuoden pelaaja -palkintoa tuskin saa jos lintsaa kaikista lentopalloharjoituksista. Sama pätee cosplayhin. Taitavammaksi ei kehity jos tyytyy tekemään aina samoista kaavoista valmistettuja helppoja asuja, eikä harrastus tuota hedelmää jos yhtäkään aloitettua pukua ei tehdä valmiiksi asti. Ainakin omalla kohdallani kontrollin pitäminen osoittautuu välillä todella hankalaksi. Olen melko lyhytjänteinen ihminen enkä pysty pitämään mielenkiintoani loputtomasti samassa asiassa. Ace Attorney -pelisarja on yhä erittäin lähellä sydäntäni eikä kiintymys Mask*DeMasquen hahmoonkaan ole vähentynyt, mutta jostain syystä en vain enää koe mieleiseksi kyseisen cossin väkertämistä. Olen tutustunut uusiin sarjoihin sekä saanut uusia lempihahmoja ja uusia inspiksiä. Kun mielessä siintää kymmenen uutta projektia, ei vanhoille riitä tarpeeksi huomiota.

Onko cosplay niin serious business, että kesken jääneestä cossista kannattaa tuntea syyllisyyttä? Kuka sellaisesta oikeastaan hyötyy? Tämäkin riippuu niin paljon ihmisestä itsestään sekä tämän persoonallisuudesta. Itse olen yleensä tottunut viemään asiat (esimerkiksi kouluhommat) loppuun asti vaikka hampaat irvessä ja veren maku suussa, joten aloitetusta cossiprojektista kesken kaiken luopuminen saa omatunnon kolkuttelemaan. Toisaalta taas vapaus päättää itse omista projekteista tuntuu hyvältä: kenenkään maailma tuskin murenee palasiksi vaikka en pukeudukaan siihen hassuun asuun josta olin aiemmin puhunut. Cossin ompeleminen muuttuu astetta hapokkaammaksi puuhaksi jos motivaatio on nollissa, ja se näkyy myös ompelujäljessä. Siinä mielessä olen myös vähän itsekäs että en halua "joutua pitämään" conissa cossia jota ei sillä hetkellä huvittaisi lainkaan käyttää. Eihän sellaisesta hyödy kukaan, ei cossaaja itse eikä mahdollinen conkävijä joka näkee lempihahmoaan cossattavan. Tuskin kukaan haluaa nähdä lempihahmonsa vaatteita sellaisen henkilön yllä josta paistaa kilometrien päähän "ei vois vähempää kiinnostaa" -asenne. Pitää olla positiivinen: sain mielenrauhan luopuessani stressaavasta projektista, opin DeMasquen saappaita väkertäessä paljon cossikenkien tekemisestä (etenkin maalaamisesta), ja joulukuussa ostetut kankaatkaan eivät jää lojumaan ikuisesti Eurokankaan kassin pohjalle. Takin vuorikankaaksi tarkoitetun punaisen satiinin ompelin Lottien päällyshameen vuoriin, vihreästä puuvillasta taas tulee todennäköisesti Tsunaden takki. Jotain hyvääkin tästä, siis.

Mutta miten on teidän lukijoiden laita; lopahtaako motivaationne miten usein? Aukaiskaa sanaiset arkkunne, anonyymit ja ei-anonyymit.

Sitten taas kukkapurkkiin. Desu-cossien suhteen asiat ovat melko lailla mallillaan. Mia on periaatteessa valmis, mutta taidan kuitenkin vielä maalata kengät uudestaan -- tällä kertaa spraylla, akryylimaali kun näkyy lohkeilevan inhottavasti. Lottiekaan ei ole enää niin pahasti kesken että sen valmiiksi saaminen näyttäisi kerrassaan mahdottomalta. Itse asiassa cossista puuttuvat täysin enää hansikkaat, tukassa oleva ruusu, nilkkojen kahleet sekä viitta.


Kahleet olivat varsin helpot tehdä. Pahvia äidin kirjakerhopaketista, softista, gessoa, hiomapaperia, maalia. Siinäpä se. Nilkkoihin pitäisi väkertää samanlaiset, tosin se saa odottaa siihen asti kunnes saan softislähetyksen Kuopiosta. Penteleen pikkukaupunki kun täältä ei saa edes softista.

AH MITÄ LAATUA.
Itse asu näyttää tällä hetkellä tältä. Tai no, punainen päällyshame on kuvassa vielä nuppineuloilla kiinni. Melkoisen hyvältä näyttää vaikka itse sanonkin, ja noita valkoisia röyhelöitä oli ihanaa tehdä. Conissa varmaan sitten hypistelen hameitani koko ajan, terveisin röyhelöfani.

7 kommenttia:

  1. Nallen arkkivihollinen6. toukokuuta 2012 klo 22.05

    Tosi hyvältä näyttää! Röyhelöt on tosi söpöt! <3

    Olen aika mallitapaus motivaation ja innostuksen lopahtamisen suhteen. Lähes joka ikisessä cossissa on käynyt niin jossain vaiheessa. Puvun tekeminen on sitten jäänyt viimeiseen iltaan koska on kuitenkin ollut "pakko" saada jotain päällepantavaa tai osallistua puvulla cossiryhmään. Aika harvoin miulla käy niin että jaksaisin jonkun puvun suhteen olla niin innostunut, että sitä jaksaisin tehdä ajoissa täydellä teholla.

    Yhtään pukua en tosin ole tainnut jättää kokonaan tekemättä sen jälkeen kun kankaat on jo hankittu, senverran pihi kuitenkin olen että jos tarvikkeita ostetaan niin ne myös käytetään. Tosin siullahan ei edes ole tätä ongelmaa, koska kankaat menee kuitenkin sitten muihin projekteihin.

    Eli siis pointtini tässä nyt oli se, että en näe yhtään pahana asiana luovuttaa pukuprojektin suhteen. Jos ei innosta niin mitä järkeä on pakottaa itseään jos on muita projekteja kiikarissa?

    VastaaPoista
  2. Itsellä yleensä käy niin, että ensin olen innoissani jostain cossita, mutta sitten unohdan sen, ennen kuin pääsen edes alkuun!
    Kankaat ja peruukit hankin vasta siinä vaiheessa kun on viimeinen pakko (eikä omasta takaa ole löytynyt), joten niitä ei ole tullut vielä hankittua turhaan. Parit kaavat olen tainnut piirtää cosseihin, joita en koskaan toteuttanut, mutta se nyt on pieni (ja halpa) paha.

    Omasta mielestäni kannattaa keskittyä niihin cosseihin, jotka innostaa ja tuntuu mielekkäiltä. Niihin on kivempi käyttää aikaa ja niiden onnistumisesta tulee paremmat fiilikset. Ja ainahan hylättyyn projektiin voi myöhemmin palata, jos mieli muuttuu!

    Ja nuo röyhelöt on ihanat!

    VastaaPoista
  3. Asujen progressi näyttää hienolta!

    Pakko kommentoida kun tuo innon lopahtaminen ja motivaation puute on ollut itselleni aika pitkäkestoinen ilmiö tässä viime vuoden aikana. Oli sitten kyseessä aika, raha, tai yksinkertaisesti uudet pukusuunnitelmat, niin onhan näitä tullut nähtyä. Usein en ole tosin edes päässyt materiaalien ostoon asti!

    Itselläni kenties kaihertamaan eniten on jäänyt Kuroshitsujin Soma, joka jäi ikävästi kesken lupaavan näköisen alun jälkeen. Peruukki on vielä tallella, samoin kaikki materiaalit joihin meni paljon rahaa, mutta... No, sen jälkeen kun jätin puvun sikseen, mieli vaihtui melkein joka asiassa. Kangasvalinnat, peruukin muoto, minkä version haluaa tehdä, jne., jne.

    Pidän kuitenkin ihan hyvänä valintana, että jos puku ei vain houkuttele, sen jättää niinsanotusti "hyllylle", eikä rupea heittämään sitä koko ajan uudestaan ja uudestaan listalle. Kun siihen tulee se inspiraatio joskus (jos tulee) siitä saa tekemise iloksi myös hauskan vertailun kohteen ja nostalgia tripin!

    VastaaPoista
  4. Voin hyvin allekirjoittaa motivaation heittelemisen cossien suhteen. Minulla on ollut cosseja, joita olen suunnitellut todella pitkään mutta kun olen törmännyt johonkin uuteen cossi-ideaan, vanha lopahtaa täysin. Tai sitten olen saanut cossin valmiiksi mutta minulla ei ole mitään inspistä laittaa sitä coniin päälle. Joskus olen miettinyt sitä, onkohan syynä se, että olen liikaa pohtinut ja suunnitellut asua, että toteutusvaiheessa tuntuu siltä kuin olisin jo asun tehnyt, enkä enää jaksa innostua.

    Onneksi olen pikku hiljaa alkanut ajatella realistisesti, mitä voin tällä vartalolla cossata eli vaikka eteen tulee mitä hienoin cossi-idea, jos se ei ole toteutettavissa, unohdan sen. Ja muutenkin olen nyt vain muutamia cosseja ajatellut coneihin, mutta mikään ei ole loppuun lyöty eli uusille ideoille on tilaa. Alkuperäiset suunnitelmat ovat siirrettävissä. Minullakin on yksi cossi, mikä oli yhdessä vaiheessa melkein valmis mutta jokin osa ei vain onnistunut, joten olen sitä siirtänyt pois parempien suunnitelmien edestä. Katsoo sitten joskus.
    ~ destine

    VastaaPoista
  5. Offtopic: kun seuraavan kerran uudistat blogosi ulkoasua, voisit vakavasti harkita vaaleampaa taustaa. Mustaa tekstiä tummanpunaisella taustalla on tuskallista lukea :'( Enemmän kontrastia kehiin!

    Sisällöllisesti blogstasi en löydä urputettavaa, nostat esiin hyviä pointteja harrastukseen liittyen ja pukujen edistymisprosesseja on hauska seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pidän mielessä. o/ En lupaa mitään mutta harkitsen. Ja mukavaa jos viihdyt blogini parissa~

      Poista
  6. Toi hame näyttää ERITYISEN hyvältä, en vaan malta odottaa että tämänkin pääsee näkemään livenä. Piilaritkin oli todella mahtavan muikeat. ( ja röyhelöt on tosiaan ihastuttavia)
    Tää kommentti oli ny vähän kökkö, mutta MINUT tuntien pitäis tietää et ei miulta muullonkaan niin kehittävää palautetta tule. Mutta jatka samaa rataa >u<

    VastaaPoista