perjantai 25. toukokuuta 2012

Kenkien tiskausta ja Punahilkan vastoinkäymiset eli kuvadump Desu-cossieni uusimmista kuulumisista

Desuconiin kaksi viikkoa, huiiiiiiiii. Yleensä cossini ovat valmiit jo hyvissä ajoin ennen tapahtumaa, mutta tällä kertaa olen "aikataulusta jäljessä". Miasta puuttuu peruukin viimeistely ja Lottiesta yhtä sun toista pientä: koristeruusun teko, hansikkaat sekä viitan yksityiskohdat (rusetti, pitkä kultainen nauha renkaineen jne.). Paniikkiin ei silti taida olla syytä vaikka välillä siltä tuntuukin.

Kuvasta voi bongata mm. tupsunpuolikkaan sekä One Piece -pokkarin.
Huoneeni menee monivaiheisten cossien työstämisestä sekaisin: lattialla ei mahdu kävelemään, maalipurkkeja ja pensseleitä lojuu yltympäriinsä, hyllyt pursuilevat valmiita pikkuproppeja ja -asusteita, pöydällä nököttää vessaan kuuluva hiuslakkapullo ja tietokoneen äärestä noustessa kompastun korkokenkiin. Yleensä olen melkoisen siisti ihminen, mutta cossikaaos ei jostain syystä saa minua hermoromahduksen partaalle -- perheenjäsenet ovatkin sitten eri asia.

Keittiön pöytä -- mitä otollisin paikka askartelulle.
Tuossa näkymä (nyt jo takana päin olevasta) hetkestä jona työstin Lottien kahleita. Olin saanut ranteiden kahleet jo periaatteessa valmiiksi mutta sitten rupesin pilkunviilaajaksi ja lisäsin vielä yhden kerroksen softista kahleiden sisäpuolelle ihan varmuuden vuoksi. Materiaaleina näissä siis pahvi, softis, gesso, akryylimaali sekä Cernit-massa. Hiomapaperia käytin ahkerasti ja yleisliimalla lätsäisin osaset kasaan.

  
Tämä taas on otettu hetkeä ennen kuin mummini vanha ompelukone (kuvassa) sanoi itsensä irti taas kerran. Eilispäivästä meni hyvä ettei puolet Lottien viitan kanssa säheltämiseen ja sisäinen perfektionistikin pääsi valloilleen pitkästä aikaa. Ko. vaatehan muodostuu siis itse viitasta, keepistä sekä hupusta ja siihen kuuluu myös kaikenlaisia ekstrapiperryshärpäkkeitä, joista on vielä puolet kiinnittämättä. Helmaan kuuluu repaleita  mutta lähdekuvasta ei käynyt ilmi onko niitä vain viitan etupuolella, joten päätin sitten hoitaa homman kunnolla ja väkersin koko helman täyteen niitä. Se oli, hmm, varsin suolainen kokemus. Sain viitan, keepin ja hupun kiinnitettyä toisiinsa jo viikko sitten mutta tyytymättömänä tulokseen revin osat irti toisistaan ja aloitin kiinnitysoperaation alusta. Siihen kuului kaikenmaailman vastoinkäymisiä aina irtoilevista vinonauhanpätkistä ja oikeanvärisen alalangan loppumisesta kriittisellä hetkellä liian suureen huppuun sekä epätasaiseen viitan helmaan. Ah sitä purkamisen, nuppineulaamisen ja uudelleen ompelemisen määrää. 

Tällainenkin tapaus sattui matkan varrelle. Aikaisemmin olen onnistunut vain katkomaan neuloja, tämä oli ensimmäinen vääntyminen. Viittaa kootessa potutustaso nousi tasaisesti jokaisen pikku vastoinkäymisen myötä ja välillä teki kovasti mieli repiä puku pieniksi palasiksi ja syöttää se jollekin ES-jonnelle Sokoksen parkkipaikalla. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin jo rauhoittunut; repimisvimmani on tipotiessään, viitta lopullisesti (????) kasassa ja sainpa jopa ommeltua tupsut paikoilleen. Jeejee.


Mian kanssa oli tänään luvassa vähän erikoisempi operaatio. Olin maalannut kengät jo kertaalleen valkoisella Tiimari-akryylivärillä koska kyseinen väri oli pysynyt moitteettomasti valkoisten Tamaki-kenkien pinnassa viime kesänä. Pikku koekävely kuitenkin osoitti ettei samaa voinut sanoa Mian jalkineista. Mietin pääni puhki sopivaa keinoa maalin poistamiseen ja päädyin muutamien kokeilujen jälkeen -- täysin yllättäen -- astianpesuaineeseen. Fairyn, lämpimän veden ja hinkkaamisen yhteispeli osoittautui yllättävän tehokkaaksi vaikka toikin hetkittäin mieleen tiskaamisen. Kenkien materiaali (nahka siis) ei onneksi kärsinyt moisesta operaatiosta. Kova homma siinä kyllä oli; kenkien värinpoistoon ja uudelleenmaalaamiseen meni abouttiarallaa kolme-neljä tuntia.

Uusi maalikerros saatiin aikaan sprayaamalla. Oli muuten ensimmäinen kertani kun sprayasin kengät, mutta ei tosiaankaan viimeinen. Pinnasta tuli kestävämpi sekä miellyttävämmän tuntuinen kuin mitä akryyleillä/kangasvärillä saa aikaan. Haasteena oli mustaksi jäävien osien sekä soljen piilottaminen maalilta, mutta siihen keksimäni "patenttiratkaisu" toimi melkoisen mallikkaasti. En älynnyt ottaa kuvaa maalarinteippi-pakastepussi-sanomalehti-läpinäkyvä teippi-virityksestä jolla suojasin mustat osat, mutta voitte kuvitella miltä se näytti.

Lopputulos: kengät näyttävät samalta kuin aiemminkin mutta pinta ei murene kävellessä (ainakaan toivottavasti). Kannatti uhrata se nelisen tuntia jotka olin varannut kahteen viimeiseen kokeeseen lukemiseen.



Näin siis tällä kertaa. Ennen Desua tuskin teen enää WIP-postauksia; jos jotain erikoisjännää sattuu niin kerron siitä sitten Desucon-postauksen & valmiin puvun kuvien yhteydessä.

2 kommenttia:

  1. Maukkaan kuvakylläinen postaus. Cosplaysotku maaleineen ja värikkäine (jos värikkäitä) kankaineen on oikeastaan aika kaunista kun sitä saa katsoa kuvista, heh! :)

    En kyllä vaan voi ymmärtää tuota viitseliäisyyttä. (Alusta aloittaminen! Koekävely!!) Ihailen kaikkia, jotka jaksavat olla pikkutarkkoja kankaiden ja muiden konkreettisten materioiden kanssa, eivätkä vain tekstinkäsittelyohjelman. Vaikka on Microsoft Wordista ollut apua cosplayssa, ei sillä (köh E-Cardien taustan kokoaminen, suurin ylpeyteni ikinä, köh!).

    Ja repaleet! Otan osaa, ei ole kivaa. Tein moisia Tetra-huiviin ennen kuin sisko katsasti lähdekuvan ja arvioi niiden olevan vain taitoksia. Ilmeeni D:

    Uaa uaa ihana Desu ja ihania pukuja seurassa! <3<3

    VastaaPoista
  2. Nallen arkkivihollinen26. toukokuuta 2012 klo 18.20

    Hyvältä vaikuttaa! Jatka samaan malliin! Ihanaa kun joku jaksaa tehdä noinb ahkerasti pukuja.

    VastaaPoista